Annika Aalto-Partasen kotisivut

Tv:stä sunnuntai-iltana tullut ykkösdokumentti ”Kiinalainen haaste” herätti mielenkiinnon ja viritti minut kirjoitustilaan. Kiteytettynä dokumentissa pohdiskeltiin mikä on yritysten avain menestykseen? Mitä tuotantoa voidaan siirtää Kiinaan, mitä ei. Kaikkea ei nimittäin kannata. Kiina on länsimaalaisesta näkökulmasta katsottuna kaukana. Kiinalaiset itse arvostavat länsimaalaisia tuotteita ja onkin hullunkurista kun länsimaalaiset matkustavat Kiinaan ostamaan Guzzin laukun kopiota ja kiinalaiset puolestaan arvostavat aitoa ja hakevat sen Ranskasta.

Esimerkkejä onnistuneista yrittäjyyksistä Ruotsissa mainittiin useita. Yksi näistä oli arkkitehtitoimisto Sweco joka suunnittelee massiivista uutta eko-kaupunkia Kiinaan. Kyseessä on miljoonakaupunkihanke jonka suunnittelu työllistää 60 henkilöä kahdeksi vuodeksi. Ruotsilla on ekokaupunkien suhteen hyvä ja edelläkävijän maine.

Toinen esimerkki on Applen akateemiset ajattelijat. Teknologia on sama kuin kilpailijoilla, ero muihin on tehty sillä, että on yhdistetty poikkitieteellisesti eri alan akateemisesti koulutettuja ihmisiä ja laitettu heidät tekemään jotain aivan uutta.

Yritykset jotka ovat nopeimpia muuttumaan, ovat voittajia. Ruotsissa, Arjeplogin kunnassa, jossa on 3100 asukasta, on huikea autotestauskeskus. Toiminta on tarkoin suojattua ja pitää sisällään eri autovalmistajien suuria salaisuuksia. Se sai alkunsa lentokerhon jääradasta ja nyt koeajotoimintaa viedään Mongoliaan asti. Toiminta työllistää lähes koko kunnan väestön.

Pohjois-Ruotsissa, entinen ”kylmä takahikiä”, nykyään korkealle kehitetty Cold Center varastoi jäätä jäähotellin tarpeisiin ympäri vuoden. Turistit maksavat satoja euroja yöstä hotellielämyksestä. Kaupunki on ottanut tulevaisuuden haasteeksi puhtaan jään hyödyntämismahdollisuudet.

Tulevaisuuden alat tiedetään ja ne ovat ekonomian professori Viktor Normanin mukaan sähköinen media ja ilmasto- ja ympäristöteknologia. Kiinan matalapalkkaetu on mennyttä 15 vuodessa ja se mitä siellä tarvitaan, on länsimaalaisten ympäristöosaaminen. Hyvä me!

Innostavaa viikkoa kaikille!

Kuva: Ilkka Lastumäki

Suomi paransi öljyntorjuntakapasiteettia Itämerellä rakentamalla monitoimialuksen nimeltä Louhi. Se on Suomen 16. öljyntorjunta-alus. Aluksen kotisatama on Upinniemi ja se toimii öljy- ja kemikaali-onnettomuuksien torjunnan lisäksi merivoimien hallinnoimissa tehtävissä kuten sukellustoiminnassa. Aluksella on valmiudet miinojen ja merikaapelin laskuun ja sillä saadaan myös arvokasta tietoa meren tuuli- ja aallokko-olosuhteista. Louhi on Suomen tämän hetkisistä öljyntorjunta-aluksista suurin ja tehokkain. Se on noin 71 metriä pitkä ja sen keruuleveys on noin 42 metriä. Aluksen tankkitilavuus on 1200 m³ ja keruukapasiteetti 156 m³ tunnissa. Arvokas alus on ennen kaikkea rakennettu Suomessa. 48 miljoonan euron investoinnin kotimaisuusaste on noin 90 prosenttia!. 

Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, sillä verrattaessa nykyistä valmiutta tavoitteisiin Suomi, Viro ja Venäjä tarvitsisivat Suomenlahdelle vielä yhteensä noin kuusi Louhen kaltaista, tankkitilavuudeltaan yli 1 000 kuutiometrin torjunta-alusta. Suuri öljyonnettomuusriski Itämerellä johtuu lisääntyneestä laivaliikenteestä ja vaikeista sääolosuhteista. Esimerkiksi tämän kaltaisina talvina jolloin merta peittää jääkansi on onnettomuuden sattuessa öljyn kerääminen erittäin haasteellista. Itämeren öljyntorjunta perustuu sille, että öljy kerätään talteen meren pinnalta mekaanisesti. Menetelmä ei aiheuta ympäristölle lisävahinkoa, toisin kuin monet muut maailmalla käytettävät menetelmät, kuten öljyn poltto tai hajottaminen.

Tulevaisuudessa öljyntorjuntakykyä on hankittava lisää avomeren aallokko-olosuhteisiin, jääolosuhteisiin, rannikon ja saariston mataliin vesiin, huonon näkyvyyden olosuhteisiin sekä uponneen öljyn löytämiseen ja poistamiseen. Tarvitaan tutkimustietoa ja uusien menetelmien kehittämistä öljyn leviämisen estämiseen, öljyn keräämiseen ja kerätyn öljyn välivarastointiin merellä. Tämän lisäksi Suomenlahdelta ja koko Itämeren alueelta puuttuu hätähinaus- ja aluspalojen sammutuskapasiteettia.

Liikenne- ja ympäristöministeriöllä sekä ympäristöministeriöllä on Kotkan saaristoreitille ja Hiittisten alueen reitille 10-vuotisvaltuudet yhteysaluspalvelujen hankkimiseen. Nämä alukset voitaisiin varustaa öljyntorjuntalaitteistoilla.

— — — —

Teknisiä yksityiskohtia aluksesta:

Sukeltajia kiinnostaa aluksen tekniset tiedot jotka on Syken raportissa kuvattu seuraavanlaisesti: “Yksi tärkeä aluksen tehtävä on toimia vedenalaisen työn tukialuksena. Sukellustoimintaa varten laivalla painepullojen täyttölaitteisto ja peräkannen yhteydessä olevassa työtilassa on paikka ylipainekammiolle. Aluksen hyvä paikallaan pito -ominaisuus on tärkeää vedenalaistöissä. Vedenalaisia robotteja käytettäessä tarvitaan lisäksi aluksen vedenalaista navigointijärjestelmää. Tässä akustisessa järjestelmässä laiva on aktiivinen “majakka”, jonka suhteen vedenalaisen robotin etäisyys ja suuntima lasketaan.”

Meribiologeja puolestaa lämmittää em. raportin tieto: “Laivan ympäristön tilaa mitataan sääasemalla, meriveden läpivirtauslaitteistolla ja vedenalaisilla luotaimilla. Aluksella on säätietojen vastaanotin, mutta alukselta voidaan myös lähettää satelliittilinkin välityksellä mitattua säätietoa: ilman lämpötila, meriveden lämpötila, ilman paine, tuulen nopeus, tuulen suunta, aallokon korkeus ja aallokon suunta. Lisäksi märkälaboratorion automaattilaitteistolla tallennetaan aika- ja paikkatietoon yhdistäen laboratorioon johdetun pintaveden suolaisuus-, klorofylli-, sameus-, fykosyaniiniarvoja. Laivan laboratoriossa on myös ohjelmoitava vesinäytteenotin.”

Lähde: Suomen Ympäristökeskus

Kotkan kaupungin sivuilla tarjotaan mahdollisuus osallistua kantasataman suunnitteluun.  http://www.kotka.fi/
 
Kotkalaisten kannattaisi laittaa aivonystyrät jylläämään ja ehdottaa mitä innovatiivisimpia ekologisia ideoita. Jos ja kun alueesta halutaan tehdä Kestävän Kehityksen alue, niin avuksi tarvitaan kansalaisten tuki.
 
Eli, nyt kaikki villeimmätkin ajatukset ovat sallittuja. Mielestäni tässä vaiheessa ei ole lainkaan hullua ehdottaa viherkattoja joissa kasvaisi kesällä omat tomaatit ja kurkut, tai lämmitysmuotoa jonka energialähteenä toimisi aaltovoima tai läheisten tehtaiden lauhdeveden lämpö. Lisäksi voisi miettiä luonnonvarojen hyödyntämistä viihtyisyyden lisääjänä mm. sadeveden talteenotto ja johdettuna esimerkiksi suihkulähteeksi tai kala-altaaksi sisällä rakennuksissa. Kala-altaasta vesi voitaisiin johtaan kiertoon vaikka niin, että sitä käytettäisiin sellaisissa kohteissa joissa ei tarvita juomakelpoista vettä (esim. wc-pöntön huuhtelu).
 
Katutasojen huoneistot voisivat kesäkaudella toimia Slow Life -tyyppisinä nettikahviloina joissa olisi mukavat säkkituolit ja rauhoittavia lukunurkkia. Kahvilan katutason ikkunoissa julkaistaisiin “päivän blogi”, runo tai tarina joka on syntynyt kahvilan inspiroivassa ympäristössä. Kahvilassa voisi vaikka ottaa pienet torkut… Se voisi olla tapaamispaikka nuorille ja vanhuksille missä nuoret kirjoittaisivat vanhusten tarinoita ylös tietokoneille ja arvokkaat tarinat saataisiin näin talteen (tämä ei ollut minun idea, vaan kuulin sen eilen kahvihuoneessa). Talvisin, kun kaupunki hiljenee, nämä tilat otettaisiin muuhun käyttöön (esim. asumiskäyttöön tai kokoustiloiksi).    
 
Sitten kannatan ehdottomasti kauppahallia! Masterplanissa on suunniteltu yksi satamahallin rungoista säästettäväksi ja peitettäväksi kasvihuonemuovilla: syntyisi suuri asukkaiden yhteinen palstakasvihuone ja sosiaalinen sisätila talveksikin.  Kauppahallista saisi tuoretta lähiruokaa ja luomutuotteita. Myös käsityöläisillä voisi mielestäni olla siellä tiloja. ALA arkkitehtien Masterplanissa sanotaan myös seuraavaa: “Osa alueen uusista puista on omenapuita: näistä tehdään alueen oma siideri, jota tarjoillaan Siideritalo-ravintolassa Kantasataman sydämessä“. Vilkas mielikuvitukseni rupesi laukkaamaan ja mietin kuinka lähialueen asukkaat voisivat tuoda ylisuurista omenasadoistaan osan panimolle ja vastalahjaksi saisivat siiderikuponkeja ravintolaan. Ainakin Katariinassa on joka syksy ylitarjontaa omenista ja niitä tarjoillaan koreissa porttien pielissä… Tämä voisi toimia…    
 
Toivottavsti sain myös sinut inspiroitua ja laittamaan oman ideasi nettisivujen kautta menemään kaupunkisuunnitteluun! Tähän tarvitaan Vihreää voimaa! (joka on muuten mun uusi slogan )

Puheenjohtajakaudellani Meri-Kymen Luonnossa otimme aktiivisesti kantaa vireillä oleviin kaavahankkeisiin. Yksi näistä on Itärannan kaava Kotkan Suulisniemessä. Kaava on suunniteltu niin, että kolme korttelia (31, 32, ja 43) toteutuessaan tuhoaisivat ainutlaatuisen harjualueen ja luonnontilaisen luontotyypin (hiekkaranta). Kouvolan hallinto-oikeus kumosi kaupunginvaltuuston päätöksen. Hyväksymispäätös valtuustossa syntyi 22.3.2010 äänestämällä ja luonnollisesti minä ja meidän vihreä porukka vastusti kaavan toteutumista sellaisenaan.

Hallinto-oikeuden perustelut ovat mieluista luettavaa. Niistä käy ilmi, että asian käsittelijät ovat antaneet painoarvoa maakunnallisesti merkittävälle harjualueelle ja arvokkaalle pohjavesialueelle ja vaativat, että alueen suunnittelussa ja toteutuksessa on otettava huomioon suojeluarvot. Hallinto-oikeus toteaa, ettei ranta-alueen s-1 merkintä riitä turvaamaan luontoon ja maisemaan liittyvä arvoja ja ettei maakuntakaava ole riittävällä tavalla otettu alueen suunnittelussa huomioon. Hallinto-oikeus korostaa maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämää luonnonarvojen vaalimista ja luonnon erityisarvojen säilyttämistä koskevia sisältövaatimuksia kortteleiden 31, 32 ja 43 osalta.

Koska rantakorttelit 31 ja 32 ovat olleet kaupunginhallitukselle kaavan toteutumisen kannalta painoarvoltaan suuret, hallinto-oikeus kumoaa asemakaavan hyväksymistä koskevan päätöksen kokonaisuudessaan.

Tällä kertaa luonto voitti ja asukkaiden virkistysalue on turvassa. Toivotaan, että päätös pysyy ja kaupungin kaavoituspolitiikka palaa takaisin niihin arvoihin ja tapoihin joissa kaupungin rannat on pyritty jättämän vapaiksi.

Sain edellisenä viikonloppuna mahdollisuuden tutustua erään energiayhtiön toteuttamaan sähkönkulutuksen raportointipalveluun. Kyseessä on tuntitasoinen palvelu joka tuottaa kuluttajalle selkeää grafiikkaa sähkönkulutuksesta reaaliaikaisena. Uuden mittausasetuksen mukaan etäluettavat mittarit tulee asentaa Suomessa vuoden 2013 loppuun mennessä.

Olin mielissäni tästä havainnollistavasta palvelusta. Raportointipalvelu ohjaa pohtimaan energiankäyttöä ja miettimään keinoja energiansäästöön. Palveluun voi kirjata omia tavoitteita energiankulutukselle ja seurata, miten ne toteutuvat. Omaa kulutusta voi myös vertailla muihin samantyyppisiin talouksiin. Tämä kannustaa säästämään sähköä sillä pienikin teko, kuten valojen sammutus, näkyy kulutuspylvään lyhenemisenä.

Perehdyin lisää sähkömittareiden etälukuun ja keskustelin asiasta muutamien tuttujen kanssa. Opin, että sähkön pörssihinnan määräytyminen Pohjoismaissa perustuu energianlähteiden tuotantoon ja niihin liittyvien päästöoikeuksien sääntelyyn, sähkönkulutukseen sekä markkinapsykologiaan. Sähkön pörssihinta ei kuitenkaan ole sama kuin sähkön loppukuluttajan sähköstään maksama hinta.

Miten sähkön hinta sitten muodostuu? Internetistä kaivetun tiedon mukaan pohjoismaissa suurin vaikutus hinnanmuodostumiseen on sähkömarkkinoilla pohjoismainen sähköpörssi Nord Pool. Toiminta perustuu siihen, että toimijat lähettävät päivittäin klo 12 CET (klo 13 Suomen aikaa) mennessä tarjouksensa Nord Pooliin, jossa he kertovat, millä hinnalla ja kuinka suuren määrän he ovat valmiita ostamaan tai myymään sähköä kullakin tunnilla. Näiden tarjousten perusteella Nord Pool laskee kysyntä- ja tarjontakäyrät, joiden leikkauspisteessä kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti määräytyy sähkön spot-hinta.

Historiallisesti katsottuna normaalina vesivuotena (vesivarannot) Pohjoismaissa on riittävästi tuotantokapasiteettia kattamaan kysyntää, mutta hetkittäin kulutuksen kasvaessa joudutaan ottamaan käyttöön järjestyksessä marginaalikustannuksiltaan ja päästöoikeuksiltaan kalliimpaa tuotantokapasiteettia ja siitä seuraten aiheutuu sähkön hinnan nousemista. Sähkön markkinahinta määräytyy kunkin hetken kalleimman tarvittavan varavoimalaitoksen rajakustannuksen mukaan.

Tämän tiedon siivittämänä pohdin kuinka suuri riski on sille, että hetkittäiset piikit tuotantokapasiteetissa siirretään etälukumittareiden avulla suoraan kuluttajan sähkölaskuun. Kun kulutus on tiedossa minuutin tarkkuudella, voidaanko sähkön reaaliaikainen hinta siirtää saman tien kuluttajan maksettavaksi? Toisaalta, sen pitäisi toimia myös toiseen suuntaan, eli silloin kun hinta on alhaalla, laskee myös kuluttajan sähkölaskun loppusumma.

Lopuksi todettaneen, että sähkön kulutushuippujen tasaaminen on hyväksi ilmastolle, koska huiput tuotetaan kalliilla ja saastuttavalla tavalla. Jos kuluttajien käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa reaaliaikaisella hinnoittelulla, pienenevät kulutushuiput ja ympäristön kuormitus pienenee.

Julkaistu Kymensanomissa 12.1.2011

Potilaspyykkiä kulkee Viroon pestäväksi jo useammasta Suomen kaupungista. Monen mielestä se tuntuu oudolta, mutta kun ”tämä hankintalaki niin vaatii, että halvin on valittava.” Kyse on kuitenkin tarjouskilpailun pisteytyksestä. Mikäli painoarvoa laitetaan rutkasti hinnalle, niin silloinhan halvin palvelun tarjoaja voittaa. Olen ymmärtänyt, että hinnoissa on iso ero ja halvin pyykin pesijä löytyy Virosta. Kun hintaa tarkastellaan, niin eikö tulisi ajatella myös välillisiä kustannuksia joita kaupunki menettää? Näillä tarkoitan sitä, että esimerkiksi kotkalainen pesula käyttää todennäköisesti Kymen Veden toimittamaa vettä, Kymenlaakson sähkön välittämää sähköä, Kotkan energian toimittamaa kaukolämpöä, lisäksi pesulan työntekijöiden palkoista tulee veroeuroja kaupungin kassaan ja työpäivän jälkeen työntekijä käy kotkalaisessa ruokakaupassa ostamassa ruokaa perheelle. Sanotaan nyt vaikka, että perhe on viisihenkinen. Lapset käyvät koulua ja harrastavat Kotkassa. Perhe asuu omakotitalossa jonka ylläpitokustannukset (lämmitys, sähkö jne..) tuovat jälleen kaupungille rahaa. Tontista maksetaan kiinteistöveroa. Perhe käyttää julkista liikennettä ja käy kerran viikossa ulkona syömässä. Elokuvissa ja teatterissakin aina välillä. Eikö tällä rahavirralla jonka yksi perhe (yksi pesulatyöntekijä) tuo kaupungin kassaan ole väliä? Mitä jos kaikki kaupungin palvelut ulkoistettaisiin Viroon? Tulisi varmasti halvemmaksi ja virolaiset taputtaisivat käsiään yhteen. Mielestäni taloudellinen kestävyys juontuu arvioidusta paikallisten elinkeinojen ja työllisyyden vahvistumisesta. Alueellisten palvelujen säilyminen puolestaan edustaa lähityön kulttuurista kestävyyttä.

Ja sitten vielä palatakseni hankintalakiin. Sen 2 § 2 mom. sanotaan näin: ”Hankintayksiköiden on pyrittävä järjestämään hankintatoimintansa siten, että hankintoja voidaan toteuttaa mahdollisimman taloudellisesti ja suunnitelmallisesti sekä mahdollisimman tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina ympäristönäkökohdat huomioon ottaen.” Onko mielestänne ympäristönäkökohdat otettu huomioon silloin kun pyykit kuljetetaan lahden toiselle puolelle ja takaisin sen sijaan, että ne pestäisiin Kotkassa?

Annika Aalto-Partanen

Kotkan kaupunginvaltuutettu (vihr.)