Haluan uskoa älykkääseen teknologiaan ja sähköyhtiöiden pyyteettömyyteen…

Sain edellisenä viikonloppuna mahdollisuuden tutustua erään energiayhtiön toteuttamaan sähkönkulutuksen raportointipalveluun. Kyseessä on tuntitasoinen palvelu joka tuottaa kuluttajalle selkeää grafiikkaa sähkönkulutuksesta reaaliaikaisena. Uuden mittausasetuksen mukaan etäluettavat mittarit tulee asentaa Suomessa vuoden 2013 loppuun mennessä.

Olin mielissäni tästä havainnollistavasta palvelusta. Raportointipalvelu ohjaa pohtimaan energiankäyttöä ja miettimään keinoja energiansäästöön. Palveluun voi kirjata omia tavoitteita energiankulutukselle ja seurata, miten ne toteutuvat. Omaa kulutusta voi myös vertailla muihin samantyyppisiin talouksiin. Tämä kannustaa säästämään sähköä sillä pienikin teko, kuten valojen sammutus, näkyy kulutuspylvään lyhenemisenä.

Perehdyin lisää sähkömittareiden etälukuun ja keskustelin asiasta muutamien tuttujen kanssa. Opin, että sähkön pörssihinnan määräytyminen Pohjoismaissa perustuu energianlähteiden tuotantoon ja niihin liittyvien päästöoikeuksien sääntelyyn, sähkönkulutukseen sekä markkinapsykologiaan. Sähkön pörssihinta ei kuitenkaan ole sama kuin sähkön loppukuluttajan sähköstään maksama hinta.

Miten sähkön hinta sitten muodostuu? Internetistä kaivetun tiedon mukaan pohjoismaissa suurin vaikutus hinnanmuodostumiseen on sähkömarkkinoilla pohjoismainen sähköpörssi Nord Pool. Toiminta perustuu siihen, että toimijat lähettävät päivittäin klo 12 CET (klo 13 Suomen aikaa) mennessä tarjouksensa Nord Pooliin, jossa he kertovat, millä hinnalla ja kuinka suuren määrän he ovat valmiita ostamaan tai myymään sähköä kullakin tunnilla. Näiden tarjousten perusteella Nord Pool laskee kysyntä- ja tarjontakäyrät, joiden leikkauspisteessä kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti määräytyy sähkön spot-hinta.

Historiallisesti katsottuna normaalina vesivuotena (vesivarannot) Pohjoismaissa on riittävästi tuotantokapasiteettia kattamaan kysyntää, mutta hetkittäin kulutuksen kasvaessa joudutaan ottamaan käyttöön järjestyksessä marginaalikustannuksiltaan ja päästöoikeuksiltaan kalliimpaa tuotantokapasiteettia ja siitä seuraten aiheutuu sähkön hinnan nousemista. Sähkön markkinahinta määräytyy kunkin hetken kalleimman tarvittavan varavoimalaitoksen rajakustannuksen mukaan.

Tämän tiedon siivittämänä pohdin kuinka suuri riski on sille, että hetkittäiset piikit tuotantokapasiteetissa siirretään etälukumittareiden avulla suoraan kuluttajan sähkölaskuun. Kun kulutus on tiedossa minuutin tarkkuudella, voidaanko sähkön reaaliaikainen hinta siirtää saman tien kuluttajan maksettavaksi? Toisaalta, sen pitäisi toimia myös toiseen suuntaan, eli silloin kun hinta on alhaalla, laskee myös kuluttajan sähkölaskun loppusumma.

Lopuksi todettaneen, että sähkön kulutushuippujen tasaaminen on hyväksi ilmastolle, koska huiput tuotetaan kalliilla ja saastuttavalla tavalla. Jos kuluttajien käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa reaaliaikaisella hinnoittelulla, pienenevät kulutushuiput ja ympäristön kuormitus pienenee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *