Ensi-ilta poliittisessa runoillassa

Invalidi

Kädessäsi kipsi on, oletko onneton?
Liukkausko? – kenties voima viinan,
niin harva urheilua syyttää, vaik se laski tämän miinan.
Kertooko se minusta vai kysyjästä – sitä tiedä,
vaan tanssia en ainakaan voi ottaa viedä.

Yhdellä kädellä hankala on toimia,
arki vaatii sitkeyttä – voimia.
Aamuisin hiuksia saa ei kiinni,
itku tullee ei auta edes viini.
Lapsi parkuu; ”ota syliin”,
kipu puree huulta,
vedän perässäni pulkkaa, kohden vastatuulta.

 *

Vaikka olenkin mä käsipuoli,
on se vaatimaton este, huoli.
Japanissa maa järisee ja paukkuu,
lapsi hukassa, koirat pelkoaan haukkuu.
Jossain räjähtää,
savu ilmaan pöllähtää.
Kaduilla ihmiset huutaa on kaikilla hätä – hoppu,
jodit Suomessakin on jo loppu.

 *

Pienet on huolemme täällä,
istun pilkillä ja mietin – meren jäällä.
Mitä oliskaan elämä ilman merta,
sisämaassa ihmettelen joka kerta.
Itämerellä ei hyöky uhkaa,
pohjassansa kantaa silti paljon tuhkaa.
Monta laivaa uponnut on sinne eri maista,
mukanansa tarinat joita ei voi julkaista.

 *

Keinoja meremme avuksi on monta,
kun peset pyykin, muista – fosfaatitonta.
Isäntä! suosi talvisänkeä,
suorakylvöä ja luomuviljelyä.
Pellot viettävät ja eroosio – ne merelle on myrkkyä,
ravinteet jokiin valuvat ollen levän herkkua.
Kuka sinileväpuurossa uida haluaisi,
saati sitten juotavaksi tarjoaisi.

 *

Kohti kotia kun kävelen,
muistan miksi olen onnellinen.
On siellä perhe kultainen,
rakas – kallisarvoinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *