Ensimmäinen kerta

Olen seurannut läheltä kuinka kana synnyttää ensimmäistä munaansa. Aamulla, kun kävin päästämässä kanat pihalle jaloittelemaan, olin havaitsevani, että varsinkin Raisa, joka on parven rohkein kana, oli erityisen rauhaton ja yritti selvästi kertoa minulle jotain. Kaikki kuusi kanaa kuitenkin tulivat reippaasti ulos kanalasta ja köpöttelivät yläpihan ulkoaitaukseen. Hetken päästä huomasin, että Margareetta kävelee hädissään edestakaisin ja näyttää selvästi siltä, että haluaa pois ulkoaitauksesta. Arvasin, että kana kaipaa munintapesäänsä ja kannoin Margareetan takaisin kanalaan. Päivän mittaan kävin sitten katsomassa miten Margareetta pärjää. Se istui pesässä ja yritti saada munan ulos. Mietin (melkein tosissani), että pitäisiköhän sille antaa särkylääkettä. Omasta synnytyksestäni oli kulunut vain reilut viisi kuukautta, joten pystyin hyvin samaistumaan kanan tuskaan. Lopulta Margareetta tuli helpottuneena ulos pesästä ja tuloksena oli kaunis, täydellinen, ruskea muna.

Usein se ensimmäinen on haastavin. Ensimmäinen runo, ensimmäinen kokous, ensimmäinen puhe, ensimmäinen lapsi, ensimmäinen talo jne… Minulla on nyt takana ensimmäinen kausi Kotkan kaupunginvaltuustossa. Myös ensimmäinen nelivuotiskauteni ympäristölautakunnan puheenjohtajana lähenee loppua. Tämä luottamustehtävä vie enemmän aikaa minulta kuin kanalan pito. Valtuutetun tehtävät ovat pitäneet sisällään noin kolme kokousiltaa kuukaudessa. Tämän lisäksi olen osallistunut erilaisiin ohjausryhmiin, keskustellut puhelimitse ja sähköpostilla vieraiden ihmisten kanssa, ja perehtynyt uusiin ja välillä myös vaikeisiin asioihin. Aina tämä tehtävä ei ole ollut niin mukavaa kuin kanalan pito. Kuitenkin, nyt kun on ollut aika tehdä päätös siitä, että haluanko jatkaa tässä luottamustoimessa, päätös oli helppo. Tietenkin haluan. Vastahan minä olen oppinut kuinka valtuustossa toimitaan. Vastahan minä olen ollut ensimmäisen kauden valtuutettu. Jos nyt pääsen kokemaan toisen kauden, olen paljon kokeneempi ja viisaampi. Toisen kauden valtuutettuna tulisin olemaan itsevarmempi, rohkeampi ja muille ennestään tuttu valtuutettu.

Olen neljän vuoden aikana oppinut tuntemaan 50 valtuutettua. Olen tehnyt havaintoja kuinka eri tavalla puhuvat kansanedustaja, lääkäri, poliisi ja nokisutari. Olen seurannut sivusta, millä tavalla valtuutetut puhuttelevat toisiansa ja pannut merkille kuinka lämpimästi kukin toista valtuutettua huomioi. Salissa nähdään usein teatteria, mutta se on näyttelemistä, jota minun on vaikea ymmärtää. Saisimme parempia tuloksia, jos kuntapoliitikot lakkaisivat äänien kalastelun populistisilla puheillaan, ja keskittyisivät asiasisältöihin. Tosin, puheet olisivat tällöin tylsiä. Suosittelenkin eräänlaiseksi elämysmatkaksi valtuustokokouksen seuraamista lehteriltä käsin, edes yhden kerran.

Nyt kaikki kuusi kanaa munivat vaivattomasti. Näin minäkin kuuntelen muiden valtuutettujen puheita salissa, täysin vaivattomasti. Huomista innolla odottaen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *