Puhe valtuustossa, aiheena talousarvio 2016.

Kotkan kaupungin talousarvio vuodelle 2016 tähtää nollatulokseen. Kotkan kaupungin toimintakate on 302,8 miljoonaa euroa. Kumulatiivinen alijäämä ei kasvaisi. Vuosikate on 15,0 miljoonaa euroa, joka vastaa 73,9 % poistoista. Investointeja ensi vuonna suunnitellaan tehtäväksi 20,3 miljoonan euron edestä.

Me mietimme kuinka voisimme kasvattaa tuloja. Seuraamme huolissaan maailmantalouden näkymiä ja työllisyyskehitystä. Tuskailemme hallituksen suorittamia valtionosuusleikkauksia, yritämme sopeuttaa palvelu- ja kouluverkkoa ja karsimme hallintoa. Pelkäämme ilmastonmuutosta ja pakolaisvirtoja.

Kun lähdetään siitä, että kunnan talouden pitää olla tasapainossa. Mielestäni Kotkan veroprosenttia tulisi nostaa. Mikäli sitä ei nosteta, tuloveroprosenttimme on matalampi kuin Kouvolan, matalampi kuin Haminan ja matalampi kuin Lappeenrannan. Takana on useampi alijäämäinen vuosi eikä ensi vuoden talousarvio näytä juurikaan lupaavammalta. Itse asiassa jo nyt näyttää siltä, että valtionosuudet jäävät talousarviossa arvioitua pienemmiksi. Säästöjen tulee syntyä rakenteita muuttamalla ja toimintojen tehostumisella. Se työ on kuitenkin vielä kesken, ja pelkään, ettei nollatulokseen päästä ilman tuloveroprosentin nostoa. Nostamalla veroprosenttia 0,25 % -yksikköä, voimme pitää Hovinsaaren koulun ennallaan, takaamme juniorivuorojen maksuttomuuden ja pystymme satsaamaan ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon. Myös kulttuurin turvaaminen Kotkassa olisi tärkeää. Tämä kaikki on myös ennaltaehkäisevää työtä nuorten syrjäytymiselle. Juniorivuorojen maksuttomuus on pieni raha jos sillä voidaan estää nuorten radikalisoituminen.

Kotkan kaupunginvaltuuston poliittinen enemmistö lienee kuitenkin sitä mieltä, että veroprosentti saa pysyä verrokkikuntien alhaisimpana. Näkemykseni mukaan nyt viimeistään olisi viisasta luopua kaikesta ylimääräisestä. On turhaa laajentaa toimintaa alueille, jotka eivät kuulu kuntien perustehtäviin.

Esimerkkinä S-ryhmä, joka joutui 80-luvulla vaikeuksiin. Osuustoimintaryhmästä oli tullut toimia vähän joka alalle. Se valmisti polkupyöriä, makeisia ja rakennustarvikkeita. Hajanainen tuotanto päätettiin keskittää kauppaan, luotiin alueosuuskuntajärjestelmä, luovuttiin kaikesta ylimääräisestä toiminnasta ja luotiin yhteneväiset toimintatavat. Syntyi uusi menestystarina.

Uudet tuulet puhaltavat ja nyt tulisi valmistautua uuteen kuntalakiin, sote-uudistukseen ja itsehallintoalueeseen. Poliittisen yksimielisyyden nimissä haluamme valmistautua tulevaisuuteen huolella. Koko johtamisjärjestelmä, hallinto ja päätöksentekoelimet menevät uusiksi. On hyvä mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä ja samalla laatia päätöksentekoprosesseista selkeät ja kansantajuiset prosessikartat.

Mutta, mihin kuntia enää tarvitaan?

Kuntien tehtävä on tuottaa kuntalaisille palveluita. Jokainen meistä tietää kuinka tärkeää on, että terveydenhuolto ja koulutus on hyvin järjestetty. Näihin kahteen palveluun kansalaiskeskustelut usein kiteytyvätkin. Toinen, ja mielestäni tärkeämpi, tapa suhtautua kuntien perustehtävään on korostaa palvelutehtävän ohella niiden luonnetta moniarvoisena, elinvoimaa luovina ja kansalaisten osallisuutta tukevina yhteisöinä, jotka luovat kasvua ja toimeliaisuutta sekä hoitavat myös merkittävää demokratiatehtävää.

Kunta pitäisi nähdä mahdollistajana, jonka avulla kansalaiset voivat päättää lähellä olevista asioista, kokea osallisuutta, toteuttaa omaehtoisia kehityspyrkimyksiä ja näin edistää oman alueensa ja koko yhteiskunnan kasvua ja kehitystä. Tätä peräänkuuluttaa myös Cursorin palvelujohtaja Jouni Eho facebookissa kirjoittamalla seuraavasti: ”Hallinto ja intohimo eivät perinteisesti mahdu samaan lauseeseen, muuta kuin että toinen tappaa toisen. Entäpä jos kaupunki ottaisi lähtökohtaiseksi tavoitteekseen luoda intohimoa ja yrittäjyyttä- eikä kampittaa sitä byrokratialla? Konkreettisena keinona esim. avata kiinteistömassaa popup ravintoloille tai startupeille?”
Jos aito valintojen tekeminen paikallistasolla on mahdollista, siitä seuraa väistämättä myös kiinnostus yhteisiä asioita kohtaan. Yksimielisyys isoista asioista on kunnan keskeinen voimavara ja menestyksen välttämätön edellytys. Yhteinen visio tulevasta on paras tapa saada eri tahot puhaltamaan yhteen hiileen.

Minulla on tuttava, joka on jo vuosia sitten ilmoittanut, että haluaa muuttaa Kantasatamaan sitten kun alue valmistuu. Joka kerta kun tapaamme hän kysyy minulta mitä hankkeelle kuuluu. Nämä ihmiset tulisi kerätä yhteen ja käyttää heitä leikkimielisenä raatina alueen suunnittelussa. Näin Kouvolassa toimitaan asuntomessualueen suunnittelussa. Rakentajat on jo nyt otettu mukaan projektin suunnitteluun vaikka he pääsevät muuttamaan taloihinsa vasta neljän vuoden päästä. Tulemmekin talousarvion käsittelyssä ehdottamaan, että suurimmissa rakennus- tai kehittämishankkeissa tehdään vaikutusten ennakkoarviointi.

Entisestä teollisuuskaupungista pitää kääntää kurssi kohti uutta ja parempaa, jonne ihmiset haluavat tulla asumaan ja elämään.

Mitä meidän pitää tehdä kun rahaa on vähän?

Otetaan oppia parhaista. Seurataan maailmantalouden trendejä ja menestyjiä. Tunnistetaan omat vahvuudet ja varataan riittävästi aikaa yritysten ja kuntalaisten ideoiden kuuntelemiseen, rohkaisemiseen ja hyödyntämiseen.

Esimerkiksi Googlen työntekijät varaavat kalentereistaan kaikki perjantait vain omien ideoidensa kehittämiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *