Kaikki kirjoittajan Annika Aalto-Partanen artikkelit

Puhe valtuustossa, aiheena talousarvio 2016.

Kotkan kaupungin talousarvio vuodelle 2016 tähtää nollatulokseen. Kotkan kaupungin toimintakate on 302,8 miljoonaa euroa. Kumulatiivinen alijäämä ei kasvaisi. Vuosikate on 15,0 miljoonaa euroa, joka vastaa 73,9 % poistoista. Investointeja ensi vuonna suunnitellaan tehtäväksi 20,3 miljoonan euron edestä.

Me mietimme kuinka voisimme kasvattaa tuloja. Seuraamme huolissaan maailmantalouden näkymiä ja työllisyyskehitystä. Tuskailemme hallituksen suorittamia valtionosuusleikkauksia, yritämme sopeuttaa palvelu- ja kouluverkkoa ja karsimme hallintoa. Pelkäämme ilmastonmuutosta ja pakolaisvirtoja.

Kun lähdetään siitä, että kunnan talouden pitää olla tasapainossa. Mielestäni Kotkan veroprosenttia tulisi nostaa. Mikäli sitä ei nosteta, tuloveroprosenttimme on matalampi kuin Kouvolan, matalampi kuin Haminan ja matalampi kuin Lappeenrannan. Takana on useampi alijäämäinen vuosi eikä ensi vuoden talousarvio näytä juurikaan lupaavammalta. Itse asiassa jo nyt näyttää siltä, että valtionosuudet jäävät talousarviossa arvioitua pienemmiksi. Säästöjen tulee syntyä rakenteita muuttamalla ja toimintojen tehostumisella. Se työ on kuitenkin vielä kesken, ja pelkään, ettei nollatulokseen päästä ilman tuloveroprosentin nostoa. Nostamalla veroprosenttia 0,25 % -yksikköä, voimme pitää Hovinsaaren koulun ennallaan, takaamme juniorivuorojen maksuttomuuden ja pystymme satsaamaan ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon. Myös kulttuurin turvaaminen Kotkassa olisi tärkeää. Tämä kaikki on myös ennaltaehkäisevää työtä nuorten syrjäytymiselle. Juniorivuorojen maksuttomuus on pieni raha jos sillä voidaan estää nuorten radikalisoituminen.

Kotkan kaupunginvaltuuston poliittinen enemmistö lienee kuitenkin sitä mieltä, että veroprosentti saa pysyä verrokkikuntien alhaisimpana. Näkemykseni mukaan nyt viimeistään olisi viisasta luopua kaikesta ylimääräisestä. On turhaa laajentaa toimintaa alueille, jotka eivät kuulu kuntien perustehtäviin.

Esimerkkinä S-ryhmä, joka joutui 80-luvulla vaikeuksiin. Osuustoimintaryhmästä oli tullut toimia vähän joka alalle. Se valmisti polkupyöriä, makeisia ja rakennustarvikkeita. Hajanainen tuotanto päätettiin keskittää kauppaan, luotiin alueosuuskuntajärjestelmä, luovuttiin kaikesta ylimääräisestä toiminnasta ja luotiin yhteneväiset toimintatavat. Syntyi uusi menestystarina.

Uudet tuulet puhaltavat ja nyt tulisi valmistautua uuteen kuntalakiin, sote-uudistukseen ja itsehallintoalueeseen. Poliittisen yksimielisyyden nimissä haluamme valmistautua tulevaisuuteen huolella. Koko johtamisjärjestelmä, hallinto ja päätöksentekoelimet menevät uusiksi. On hyvä mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä ja samalla laatia päätöksentekoprosesseista selkeät ja kansantajuiset prosessikartat.

Mutta, mihin kuntia enää tarvitaan?

Kuntien tehtävä on tuottaa kuntalaisille palveluita. Jokainen meistä tietää kuinka tärkeää on, että terveydenhuolto ja koulutus on hyvin järjestetty. Näihin kahteen palveluun kansalaiskeskustelut usein kiteytyvätkin. Toinen, ja mielestäni tärkeämpi, tapa suhtautua kuntien perustehtävään on korostaa palvelutehtävän ohella niiden luonnetta moniarvoisena, elinvoimaa luovina ja kansalaisten osallisuutta tukevina yhteisöinä, jotka luovat kasvua ja toimeliaisuutta sekä hoitavat myös merkittävää demokratiatehtävää.

Kunta pitäisi nähdä mahdollistajana, jonka avulla kansalaiset voivat päättää lähellä olevista asioista, kokea osallisuutta, toteuttaa omaehtoisia kehityspyrkimyksiä ja näin edistää oman alueensa ja koko yhteiskunnan kasvua ja kehitystä. Tätä peräänkuuluttaa myös Cursorin palvelujohtaja Jouni Eho facebookissa kirjoittamalla seuraavasti: ”Hallinto ja intohimo eivät perinteisesti mahdu samaan lauseeseen, muuta kuin että toinen tappaa toisen. Entäpä jos kaupunki ottaisi lähtökohtaiseksi tavoitteekseen luoda intohimoa ja yrittäjyyttä- eikä kampittaa sitä byrokratialla? Konkreettisena keinona esim. avata kiinteistömassaa popup ravintoloille tai startupeille?”
Jos aito valintojen tekeminen paikallistasolla on mahdollista, siitä seuraa väistämättä myös kiinnostus yhteisiä asioita kohtaan. Yksimielisyys isoista asioista on kunnan keskeinen voimavara ja menestyksen välttämätön edellytys. Yhteinen visio tulevasta on paras tapa saada eri tahot puhaltamaan yhteen hiileen.

Minulla on tuttava, joka on jo vuosia sitten ilmoittanut, että haluaa muuttaa Kantasatamaan sitten kun alue valmistuu. Joka kerta kun tapaamme hän kysyy minulta mitä hankkeelle kuuluu. Nämä ihmiset tulisi kerätä yhteen ja käyttää heitä leikkimielisenä raatina alueen suunnittelussa. Näin Kouvolassa toimitaan asuntomessualueen suunnittelussa. Rakentajat on jo nyt otettu mukaan projektin suunnitteluun vaikka he pääsevät muuttamaan taloihinsa vasta neljän vuoden päästä. Tulemmekin talousarvion käsittelyssä ehdottamaan, että suurimmissa rakennus- tai kehittämishankkeissa tehdään vaikutusten ennakkoarviointi.

Entisestä teollisuuskaupungista pitää kääntää kurssi kohti uutta ja parempaa, jonne ihmiset haluavat tulla asumaan ja elämään.

Mitä meidän pitää tehdä kun rahaa on vähän?

Otetaan oppia parhaista. Seurataan maailmantalouden trendejä ja menestyjiä. Tunnistetaan omat vahvuudet ja varataan riittävästi aikaa yritysten ja kuntalaisten ideoiden kuuntelemiseen, rohkaisemiseen ja hyödyntämiseen.

Esimerkiksi Googlen työntekijät varaavat kalentereistaan kaikki perjantait vain omien ideoidensa kehittämiseen.

Mukavat kaupungit menestyvät

Kirjoitus on julkaistu Kaupunkilehti Ankkurissa 7.11.2015.

Osallistuin keskiviikkona seutufoorumiin. Kutsussa tapahtumaa luonnehdittiin suurin piirtein seuraavasti: ”seutufoorumi kokoaa eteläisen Kymenlaakson poliittisen päätöksenteon ykköskaartin linjaamaan strategisia kysymyksiä ja arvioimaan mennyttä toimintaa.” Tilaisuus oli hyvä ja ajatuksia herättävä. Paikalle oli kutsuttu useita tunnettuja asiantuntijoita, kuten Osmo Soininvaara, Mikael Junger ja entinen suurlähettiläs ja nykyinen Aalto-yliopiston luennoitsija Bruce Oreck.

Sekä Osmon, että Brucen puheista esiin nousivat vahvasti ihmisten muuttoliike takaisin kaupunkeihin. Käänne tapahtui vuonna 2005. Trendi on globaali ja näkyy kaikissa tilastoissa. Tämän päivän ihmiset haluavat asua kaupungeissa, joissa palvelut ovat lähellä. Vaikka internet ja nykyteknologia mahdollistaa työn tekemisen Hawajilta käsin, silti valtaväestö hakeutuu kaupunkeihin. Soininvaara kertoi oivallisesti kuinka muuttoliike tapahtuu koulutetut nuoret edellä. Kun koulutettu nuori väestö valitsee paikan jossa haluaa asua, perässä seuraavat työpaikat ja työpaikkoja seuraavat duunarit. Soininvaaran viesti ei jäänyt epäselväksi. Hän oli laskenut 25-34 –vuotiaiden akateemisten määrän eri kaupungeissa ja näytti kuinka valtaosa asuu Helsingissä. Siellä on myös Kymenlaakson potentiaali. Meidän tulee suunnata alueen markkinointi Helsinkiin.

Mitä tämä eliitti nuoriso sitten haluaa? Miten muutumme teollisuuskaupungista Cityksi? Vastauskin tiedetään: asuinpaikalta halutaan urbaanit palvelut, tapahtumia ja aitoa elämää. Mukavat kaupungit menestyvät. Tarvitaan turhuuden markkinoita, joilla kaupunki täyttää laadukkaat vapaa-ajan viettotoiveet.

Seminaarin lopussa panelistit heittelivät ilmaan ideoita joilla Kotka-Hamina –seudusta tehdään haluttava. Jyväskylän paras elinkeinopoliittisin investointi on ollut kävelykatu. Mikä se olisi esimerkiksi Kotkassa? Mikael Junger sanoi, että jos täällä olisi pilvenpiirtäjä, hänkin voisi harkita muuttavansa tänne. On ihmisiä, jotka haluavat asua pilvenpiirtäjässä. Erilaisessa talossa meren äärellä, jossa on kaikki palvelut saman katon alla.

Tilinpäätöspuhe

Kaupungin talous on kääntynyt hienoiseen nousuun. Siitäkin huolimatta, että tulos saatiin aikaiseksi kiinteistöosakeyhtiön avulla, haluan suhtautua tulevaisuuteen positiivisesti. Vuoden 2014 valopilkkuja olivat Kotkan Energian ja HaminaKotka -sataman tekemä hyvä tulos. Taantuma kuitenkin näkyy ja idästä tulevan turismin osuus oli vähentynyt kolmanneksen edelliseen vuoteen verrattuna. Myös kotkalaisia omakotitalojen rakennuslupia haettiin puolet vähemmän kuin vuosi takaperin.

Kaupunginvaltuuston asettamista sitovista toiminnallisista tavoitteista suurin osa saavutettiin. Erityinen kiitos täytyy antaa kaupungin henkilöstöjohtamisesta. Sairauspoissaolojen pienentyminen on tuonut kaupungille vuoden aikana lähes puolen miljoonan euron säästön.

Iloinen olen myös siitä, että kaupunginvaltuuston asettama tavoite ympäristön ja kestävän kehityksen huomioimisessa on saavutettu päästöjen vähenemisen ja uusiutuvan energian osalta. Panostamalla energiatehokkuuteen kaupungin kiinteistöissä ja satsaamalla kiertotalouteen, säästämme kiinteissä menoissa huomattavia summia.

Vuoden 2014 vuosikate 7,4 milj. euroa ei saavuttanut tavoitetta, joka oli 20 milj. euroa. Toinen tavoite, ettei velan määrä kasva, jäi myös saavuttamatta. Pitkäaikaisen velan määrä ei kasvanut, mutta lyhytaikaisella velalla on ylläpidetty maksuvalmiutta.

Huolestuttavaa on ettei hoito- ja palvelutakuu toteutunut lastensuojelussa, toimeentulotuen suhteen eikä hoiva-asumisen paikan sijainnin suhteen. Myös pitkäaikaistyöttömien määrä on liian suuri. Tärkeää kuitenkin on, että erikoissairaanhoidon sakkomaksut on saatu pienemmäksi.

Jatkuvan parantamisen tiellä, on hyvä pohtia seikkoja millä saisimme suunnan kääntymään. Ensinnäkin olen samaa mieltä tarkastuslautakunnan kanssa siitä, että mittareita tulisi kehittää siten, että ne olisivat lautakunnan toimintaan nähden tarkoituksenmukaisia ja selkeästi mitattavissa. Se, ovatko tavoitteet toteutuneet, tulisi havainnollistaa selkeämmin. Ajantasainen tieto siitä missä mennään, on pörssiyhtiöissäkin tärkein tuloksentekotyökalu.

En kuitenkaan pidä Suomi Oy Ab -ajattelumallista. Kaupunkia ei voi johtaa kuten yhtiötä. Meillä ei ole käytössä valjastettua ja valikoitua huipputulosryhmää, vaan ihan tavallisia kuntalaisia joiden palvelut tulee taata. Katkaistaksemme kaupunkilaisten pahoinvoinnin lisääntyminen, tulisi meidän kaikissa isoissa rakenteellisissa muutoksissa tehdä sosiaalisten vaikutusten arviointi. Ilman syvällisempää tarkastelua voimme päätyä ojasta allikkoon, eli ensin säästetään yhdessä kohtaa joka kostautuu toisessa kohtaa. Tällaisia ovat esimerkiksi kouluverkkoon, tuntikehykseen ja joukkoliikenteeseen kohdistuvat muutokset.

TTIP-vapaakauppasopimus – uhka vai mahdollisuus?

Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välinen vapaakauppasopimus (TTIP) voi toteutuessaan lisätä sekä vientiä että tuontia. Tätä positiivista piristystä markkinoihin kukaan tuskin vastustaisi. Sopimus sellaisenaan pitää kuitenkin sisällään muutamia epävarmuustekijöitä, joita tässä haluamme nostaa esiin.

Investointisuoja ja riitojenratkaisumekanismi (ISDS)
Mielestämme sopimukseen ei tulisi sisällyttää investointisuojaa, jonka turvin yritys voisi haastaa valtion välimiesoikeuteen tapauksissa, joissa yritys katsoo valtion lainsäädännön tai viranomaispäätöksien heikentäneen yrityksen etuja.

Tämä voisi tarkoittaa sitä, että jos yhdysvaltalainen yritys sijoittuu Suomeen ja aloittaa liiketoiminnan täällä, se voisi vaatia korvauksia menetetyistä tuloista, jotka aiheutuvat lainsäädännön tai sääntelyn muutoksista, kuten ympäristöpäästörajojen kiristymisestä.
EU:n ja Suomen lainsäädäntö antaa jo tällä hetkellä riittävän suojan myös ulkomaisille investoinneille. Tämän vuoksi ei ole mitään syytä sisällyttää sopimukseen erillistä investointisuojaa vain yhdysvaltalaisia yrityksiä varten.

Sääntelyn yhdenmukaistaminen esimerkiksi elintarvikkeiden käsittelyssä ja merkitsemisessä
Huolta on herättänyt myös, että voidaanko varmistaa se, että Euroopan unionin jäsenmaiden ei tarvitse sallia merkitsemättömien GMO-tuotteiden, hormonikasvatetun lihan tai maitotuotteiden tai esimerkiksi klooripestyn kanan tuontia EU-alueelle?
Tällä hetkellä EU:ssa on korkea taso elintarvikkeiden laadun varmistuksessa sekä tuotteiden merkitsemisessä, eläinkokeita esimerkiksi kosmetiikassa ei sallita ja kuluttajat tietävät, miten tuote on jalostettu. Emme ole valmiita tinkimään tästä tasosta. Tällä hetkellä edes mepeillä tai kansanedustajilla ei ole selkeää kuvaa siitä, mitä TTIP:n sääntely-yhteistyö käytännössä tarkoittaa.

TTIP on Suomelle tärkeä asia, mutta sopimuksesta on silti keskusteltu julkisuudessa vain vähän. Sopimus on tulossa seuraavan vaalikauden aikana eduskunnan päätettäväksi. Tulevilla kansanedustajilla on vaikutusvaltaa siihen, tuleeko sopimus voimaan Suomessa. Eduskunta ja tuleva hallitus voi vielä myös vaikuttaa sopimusneuvotteluiden sisältöön. Tämän vuoksi pidämme tärkeänä, että TTIP:stä keskusteltaisiin nykyistä laajemmin.

Annika Aalto-Partanen, eduskuntavaaliehdokas 130, Kaakkois-Suomi ja Heidi Hautala, MEP.

Voit tavata minut viikolla 15 seuraavasti:

Ti 7.4 klo 14.30 – 15.30 Heidi Hautalan kanssa, kahvila Aschan, Pasaati
Ti 7.4 klo 16.00 – 18.00 Kotkan pääkirjasto, Einon kammari. Heidi Hautalan kanssa. Tilaisuudessa käydään vapaamuotoista keskustelua muun muassa Venäjän politiikasta ja ihmisoikeuskysymyksistä sekä TTIP-sopimusneuvotteluista.

Heidi Hautala vierailee Kotkassa.
Lehtimainoksesta leikattu ilmoitus.

Ke 8.4. klo 11-13.00 Kouvolan kävelykatu Manski. Tervetuloa sopalle!
La 11.4 klo 9- Karhulan torilla