Aihearkisto: ympäristö

Raha, raha ja raha

Raha ei tuo onnea, sanotaan. Mutta työssäkäynti voi tuodakin. Minä ainakin tarvitsen mielekästä puuhaa päivittäin pysyäkseni hyvällä tuulella. Ja se mielekäs puuha olisi parhaimmillaan sellaista millä on yhteiskunnallista merkitystä. Haluan omalta osaltani olla mukana luomassa tästä maailmasta sellaista joka kestää sukupolvilta toisille ja missä kaikilla on inhimilliset oltavat.

Kotkassa alkaa jo joka viidennen vitsit olla vähissä. Työttömyysaste on valtakunnan korkein ja kaupungin talous surkea. Minulta kysytään nyt vaalien alla lähes päivittäin: miten me saamme lisää työpaikkoja Kymenlaaksoon? No, minäpä kerron.

Maailmalla on menossa energiavallankumous – kansainvälinen aurinkosähköbuumi. Kiinan aurinkovoimakapasiteetti kasvoi 60 prosenttia viime vuonna. Uusiutuva energia muuttuu yhä puhtaammaksi ja älykkäämmäksi. Meillä Kotkassa saadaan yhtä paljon vuotuista auringonsäteilyä kuin Pohjois-Saksassa. Saksa, jonka sähköntarpeesta tuotetaan puolet aurinkopaneeleilla, on kovaa vauhtia kehittämässä itselleen politiikkaa, joka tukee oman maan teknologian kehitystä ja puskee sitä maailmanmarkkinoille. Toisin sanoen – luo työpaikkoja.

Tosi on, että pilvisellä päivällä ei aurinkopaneelit kauheasti lämmitä. Mutta tiesittekö, että Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa on hanke, missä kehitellään energiajärjestelmää jossa kaikki energia tuotetaan aurinko- ja tuulienergialla. Toimintamalli perustuu siihen, että silloin kun paistaa aurinko tai tuulee, niin ylimääräinen energia varastoidaan. Varastointi tapahtuu tavanomaisen polttoaineen muodossa, esimerkiksi synteettisenä metaanina. Käytännössä vedestä irrotetaan vety elektrolyysillä. Vety ja hiilidioksidi metanoidaan ja metaani varastoidaan maakaasuverkostoon. Tämä ratkaisee koko hiilen käytön ongelman. Sidomme hiilidioksidia polttoaineeksi, jota voimme käyttää tuulettomina päivinä.

Valtion tulee pitää huolta siitä, että Suomessa kannattaa yrittää uuden tyyppisillä ideoilla. Oli kyseessä sitten, typpi, vety, ligniini tai muu vastaava kiertotalouden mahdollistaja, haluaisin nähdä, että suunnittelusta siirrytään käytäntöön rohkeasti. Onnistumisen reseptiin kuuluu paljon epäonnistumisia ja niitä pitää ruveta tekemään.

Mitkä sitten ovat Suomen vientituotteet tulevina vuosina? Väitän, että digitalisaatio yhdistettynä cleantech-konseptiin, joka itsessään hillitsee ilmastonmuutosta, on se millä me työllistämme tämän seutukunnan. Meidän tulee lähteä mukaan ympäristötekniikan kilpailuun ja tuotteistamiseen. Osaamista kyllä löytyy, enää on kyse rohkeudesta.

Julkaistu Ankkurissa

Kierrätystä, ruokaa ja muotia

Tulin juuri työmatkalta Hollannista. Alankomaat ovat Suomea edellä jätteen käsittelyssä, hyötykäytössä ja kierrätyksessä. Siinä missä me mietimme muovien erilliskeräystä, on Hollanti kerännyt pakkausmuoveja kotitalouksista jo muutaman vuoden ja menestyksekkäästi. Muovit lajitellaan ja hyötykäytetään uudelleen kierrätysmateriaalina tai myydään Saksaan. Merkittävää on, että jäteasemat ovat Hollannissa asukkaille ilmaisia. Tämä tekee niiden käytöstä joustavaa, ruuhkatonta, ja asiakkaalla on matala kynnys tuoda jätettä sinne. Kustannukset katetaan ekomaksutyyppisellä maksulla.

Yksi tehtävistäni on miettiä kuinka me täällä Kymenlaaksossa pääsemme EU:n kiristyviin kierrätystavoitteisiin. Kun jätteen kierrätyksen pitää olla 70 % vuoteen 2030 mennessä, pitää aika monta temppua keksiä. Toki jotain on jo tehty. Moni on jo huomannut, että Heinsuolla kerätään nykyään kipsijäte, kattohuopa ja tasolasi erikseen. Tavoitteenamme on, että lähiaikoina lisäämme erilliskeräystä myös koviin muoveihin, styroksiin, rakennusvillaan ja ehkä myös muihin erikoisuuksiin kuten posliiniin (wc-pytyt, lavuaarit). Nämä ovat niitä pieniä askelia, joita ottamalla me pikkuhiljaa tavoittelemme tasoa joka on Euroopan kärkikastia. Uskon, että asukkaat kierrättävät innokkaasti, kunhan siihen tarjotaan enemmän ja helpompia mahdollisuuksia.

Edelleen haasteita ovat ne jakeet, jotka olemme toimittaneet tähän mennessä energiaksi. Energiahyötykäyttöä kun ei EU:n kierrätystavoitteisiin lasketa mukaan. Kierrätyspuu esimerkiksi on sellainen raaka-aine, jolle etsimme uusien tuotteiden valmistajaa. Samoin puhdas rakennusvilla olisi kelvollista raaka-ainetta vaikka tukirakenteisiin, mutta ottajia on valitettavan vähän.

Siirrytään hetkeksi katselemaan maailmaa isommalla objektiivilla. Suurimmat huolenaiheemme ovat väestönkasvu, ilmaston lämpeneminen ja luonnonvarojen riittävyys. Väestö on kasvanut niin, että maapallon kantokyky ei tule tätä menoa kestämään. Vuonna 2050 meitä on jo 9 miljardia. Ilmaston lämpeneminen tulisi pysäyttää mitä pikimmiten, sitä emme voi jättää seuraaville sukupolville. Ja vielä kolmas huolenaihe; 30 vuoden ajanjaksolla luonnonvarojemme kulutus on kaksinkertaistunut. Näitä faktoja vasten meidän tulisi peilata omaa jokapäiväistä tekemistämme.

Suomalaiset heittävät 23 kg käyttökelpoista ruokaa roskiin vuodessa. Se on yksi tyhmimmistä asioista mihin me kaikki sorrumme, minä mukaan lukien. Kuinka helppoa olisikaan ostaa vain se määrä elintarvikkeita jotka tiedämme varmasti syövämme.

Amsterdamin muoti. Hollannissa on kehitetty vuokrattavat farkut: Mud Jeas. Ensin valitsee pepulleen sopivat farkut, maksaa niistä ensimmäisen vuoden käyttömaksun ja nauttii uusista housuistaan. Vuoden jälkeen tulee päättää, lunastaako farkut itselleen vai palauttaako myymälään. Loppuun käytetyt farkut käytetään uuden kankaan valmistamiseen ja näin kierto jatkuu. Mielestäni loistava konsepti!

(Artikkeli on julkaistu Kaupunkilehti Ankkurissa 27.9.2014).

Kertakäyttökulttuuria by Nokia

Ystäväni laittoi minulle viestin, että hän ei saa auki multimediaviestiä jonka lähetin. En ollut lähettänyt hänelle lainkaan viestiä, ja ihmettelimme kuinka hän kuitenkin oli saanut viestin minun numerostani. Soitin Soneran asiakaspalveluun ja pääsin lyhyehkön jonotuksen jälkeen läpi. Kerroin asiakaspalvelijalle ongelmani. Kerroin myös, että on hyvin epätodennäköistä, että olisin vahingossa lähettänyt viestin, sillä ystäväni ei ole osoitekirjassa ensimmäisenä, enkä ole hänelle viime aikoina viestejä laitellut. Lisäksi puhelimeni on simpukkamallinen, joten vahinkolähetyksiä ei tapahdu. ”Simpukkamallinen…? Puhelimesi on siis jo muutaman vuoden ikäinen?” kysyi asiakaspalvelija. ”Kyllä”, vastasin. ”No, sitten asia melko varmasti selvä. Vanhemmat puhelimet saattavat alkaa elää omaa elämää”, totesi asiakaspalvelija. ”Alkaa elää omaa elämää…(???!!!!)”, ja blondit hiukseni vaalenivat asteen lisää. ”Sellaisia tapauksia on minulle tullut tässä vuosien varrella useampiakin vastaan”, kertoi asiakaspalvelija. ”Jaa, että puhelimeni kun on tarpeeksi iäkäs, niin se alkaa itsekseen lähettää viestejä…(??)”, jatkoin ihmettelyä. ”Oletteko ajatelleet puhelimen vaihtoa uudempaan malliin?”, kysyi asiakaspalvelija. ”No en”, vastasin napakan hämmentyneenä. Tässä puhelimessa ei oikeastaan ole mitään vikaa…

…eihän tämä nyt näin voi mennä. Kävin katsastamassa auton, ja pohdin matkalla, että mitä jos meidän ”hieman vanhempi” auto alkaisi yhtäkkiä elää omaa elämää.

Ympäristöalan yritykselle olisi kysyntää (ainakin) Itä-Aasiassa

Tv:stä sunnuntai-iltana tullut ykkösdokumentti ”Kiinalainen haaste” herätti mielenkiinnon ja viritti minut kirjoitustilaan. Kiteytettynä dokumentissa pohdiskeltiin mikä on yritysten avain menestykseen? Mitä tuotantoa voidaan siirtää Kiinaan, mitä ei. Kaikkea ei nimittäin kannata. Kiina on länsimaalaisesta näkökulmasta katsottuna kaukana. Kiinalaiset itse arvostavat länsimaalaisia tuotteita ja onkin hullunkurista kun länsimaalaiset matkustavat Kiinaan ostamaan Guzzin laukun kopiota ja kiinalaiset puolestaan arvostavat aitoa ja hakevat sen Ranskasta.

Esimerkkejä onnistuneista yrittäjyyksistä Ruotsissa mainittiin useita. Yksi näistä oli arkkitehtitoimisto Sweco joka suunnittelee massiivista uutta eko-kaupunkia Kiinaan. Kyseessä on miljoonakaupunkihanke jonka suunnittelu työllistää 60 henkilöä kahdeksi vuodeksi. Ruotsilla on ekokaupunkien suhteen hyvä ja edelläkävijän maine.

Toinen esimerkki on Applen akateemiset ajattelijat. Teknologia on sama kuin kilpailijoilla, ero muihin on tehty sillä, että on yhdistetty poikkitieteellisesti eri alan akateemisesti koulutettuja ihmisiä ja laitettu heidät tekemään jotain aivan uutta.

Yritykset jotka ovat nopeimpia muuttumaan, ovat voittajia. Ruotsissa, Arjeplogin kunnassa, jossa on 3100 asukasta, on huikea autotestauskeskus. Toiminta on tarkoin suojattua ja pitää sisällään eri autovalmistajien suuria salaisuuksia. Se sai alkunsa lentokerhon jääradasta ja nyt koeajotoimintaa viedään Mongoliaan asti. Toiminta työllistää lähes koko kunnan väestön.

Pohjois-Ruotsissa, entinen ”kylmä takahikiä”, nykyään korkealle kehitetty Cold Center varastoi jäätä jäähotellin tarpeisiin ympäri vuoden. Turistit maksavat satoja euroja yöstä hotellielämyksestä. Kaupunki on ottanut tulevaisuuden haasteeksi puhtaan jään hyödyntämismahdollisuudet.

Tulevaisuuden alat tiedetään ja ne ovat ekonomian professori Viktor Normanin mukaan sähköinen media ja ilmasto- ja ympäristöteknologia. Kiinan matalapalkkaetu on mennyttä 15 vuodessa ja se mitä siellä tarvitaan, on länsimaalaisten ympäristöosaaminen. Hyvä me!

Innostavaa viikkoa kaikille!

 

 

 

 

Tervetuloa Itämerelle Louhi!

Kuva: Ilkka Lastumäki

Suomi paransi öljyntorjuntakapasiteettia Itämerellä rakentamalla monitoimialuksen nimeltä Louhi. Se on Suomen 16. öljyntorjunta-alus. Aluksen kotisatama on Upinniemi ja se toimii öljy- ja kemikaali-onnettomuuksien torjunnan lisäksi merivoimien hallinnoimissa tehtävissä kuten sukellustoiminnassa. Aluksella on valmiudet miinojen ja merikaapelin laskuun ja sillä saadaan myös arvokasta tietoa meren tuuli- ja aallokko-olosuhteista. Louhi on Suomen tämän hetkisistä öljyntorjunta-aluksista suurin ja tehokkain. Se on noin 71 metriä pitkä ja sen keruuleveys on noin 42 metriä. Aluksen tankkitilavuus on 1200 m3 ja keruukapasiteetti 156 m3 tunnissa. Arvokas alus on ennen kaikkea rakennettu Suomessa. 48 miljoonan euron investoinnin kotimaisuusaste on noin 90 prosenttia!

Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, sillä verrattaessa nykyistä valmiutta tavoitteisiin Suomi, Viro ja Venäjä tarvitsisivat Suomenlahdelle vielä yhteensä noin kuusi Louhen kaltaista, tankkitilavuudeltaan yli 1 000 kuutiometrin torjunta-alusta. Suuri öljyonnettomuusriski Itämerellä johtuu lisääntyneestä laivaliikenteestä ja vaikeista sääolosuhteista. Esimerkiksi tämän kaltaisina talvina jolloin merta peittää jääkansi on onnettomuuden sattuessa öljyn kerääminen erittäin haasteellista. Itämeren öljyntorjunta perustuu sille, että öljy kerätään talteen meren pinnalta mekaanisesti. Menetelmä ei aiheuta ympäristölle lisävahinkoa, toisin kuin monet muut maailmalla käytettävät menetelmät, kuten öljyn poltto tai hajottaminen.

Tulevaisuudessa öljyntorjuntakykyä on hankittava lisää avomeren aallokko-olosuhteisiin, jääolosuhteisiin, rannikon ja saariston mataliin vesiin, huonon näkyvyyden olosuhteisiin sekä uponneen öljyn löytämiseen ja poistamiseen. Tarvitaan tutkimustietoa ja uusien menetelmien kehittämistä öljyn leviämisen estämiseen, öljyn keräämiseen ja kerätyn öljyn välivarastointiin merellä. Tämän lisäksi Suomenlahdelta ja koko Itämeren alueelta puuttuu hätähinaus- ja aluspalojen sammutuskapasiteettia.

Liikenne- ja ympäristöministeriöllä sekä ympäristöministeriöllä on Kotkan saaristoreitille ja Hiittisten alueen reitille 10-vuotisvaltuudet yhteysaluspalvelujen hankkimiseen. Nämä alukset voitaisiin varustaa öljyntorjuntalaitteistoilla.

— — — —

Teknisiä yksityiskohtia aluksesta:

Sukeltajia kiinnostaa aluksen tekniset tiedot jotka on Syken raportissa kuvattu seuraavanlaisesti: “Yksi tärkeä aluksen tehtävä on toimia vedenalaisen työn tukialuksena. Sukellustoimintaa varten laivalla painepullojen täyttölaitteisto ja peräkannen yhteydessä olevassa työtilassa on paikka ylipainekammiolle. Aluksen hyvä paikallaan pito -ominaisuus on tärkeää vedenalaistöissä. Vedenalaisia robotteja käytettäessä tarvitaan lisäksi aluksen vedenalaista navigointijärjestelmää. Tässä akustisessa järjestelmässä laiva on aktiivinen “majakka”, jonka suhteen vedenalaisen robotin etäisyys ja suuntima lasketaan.”

Meribiologeja puolestaa lämmittää em. raportin tieto: “Laivan ympäristön tilaa mitataan sääasemalla, meriveden läpivirtauslaitteistolla ja vedenalaisilla luotaimilla. Aluksella on säätietojen vastaanotin, mutta alukselta voidaan myös lähettää satelliittilinkin välityksellä mitattua säätietoa: ilman lämpötila, meriveden lämpötila, ilman paine, tuulen nopeus, tuulen suunta, aallokon korkeus ja aallokon suunta. Lisäksi märkälaboratorion automaattilaitteistolla tallennetaan aika- ja paikkatietoon yhdistäen laboratorioon johdetun pintaveden suolaisuus-, klorofylli-, sameus-, fykosyaniiniarvoja. Laivan laboratoriossa on myös ohjelmoitava vesinäytteenotin.”

Lähde: Suomen Ympäristökeskus