Pyykinpesu Virossa tuo myös välillisiä kustannuksia

Julkaistu Kymensanomissa 12.1.2011

Potilaspyykkiä kulkee Viroon pestäväksi jo useammasta Suomen kaupungista. Monen mielestä se tuntuu oudolta, mutta kun ”tämä hankintalaki niin vaatii, että halvin on valittava.” Kyse on kuitenkin tarjouskilpailun pisteytyksestä. Mikäli painoarvoa laitetaan rutkasti hinnalle, niin silloinhan halvin palvelun tarjoaja voittaa. Olen ymmärtänyt, että hinnoissa on iso ero ja halvin pyykin pesijä löytyy Virosta. Kun hintaa tarkastellaan, niin eikö tulisi ajatella myös välillisiä kustannuksia joita kaupunki menettää? Näillä tarkoitan sitä, että esimerkiksi kotkalainen pesula käyttää todennäköisesti Kymen Veden toimittamaa vettä, Kymenlaakson sähkön välittämää sähköä, Kotkan energian toimittamaa kaukolämpöä, lisäksi pesulan työntekijöiden palkoista tulee veroeuroja kaupungin kassaan ja työpäivän jälkeen työntekijä käy kotkalaisessa ruokakaupassa ostamassa ruokaa perheelle. Sanotaan nyt vaikka, että perhe on viisihenkinen. Lapset käyvät koulua ja harrastavat Kotkassa. Perhe asuu omakotitalossa jonka ylläpitokustannukset (lämmitys, sähkö jne..) tuovat jälleen kaupungille rahaa. Tontista maksetaan kiinteistöveroa. Perhe käyttää julkista liikennettä ja käy kerran viikossa ulkona syömässä. Elokuvissa ja teatterissakin aina välillä. Eikö tällä rahavirralla jonka yksi perhe (yksi pesulatyöntekijä) tuo kaupungin kassaan ole väliä? Mitä jos kaikki kaupungin palvelut ulkoistettaisiin Viroon? Tulisi varmasti halvemmaksi ja virolaiset taputtaisivat käsiään yhteen. Mielestäni taloudellinen kestävyys juontuu arvioidusta paikallisten elinkeinojen ja työllisyyden vahvistumisesta. Alueellisten palvelujen säilyminen puolestaan edustaa lähityön kulttuurista kestävyyttä.

Ja sitten vielä palatakseni hankintalakiin. Sen 2 § 2 mom. sanotaan näin: ”Hankintayksiköiden on pyrittävä järjestämään hankintatoimintansa siten, että hankintoja voidaan toteuttaa mahdollisimman taloudellisesti ja suunnitelmallisesti sekä mahdollisimman tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina ympäristönäkökohdat huomioon ottaen.” Onko mielestänne ympäristönäkökohdat otettu huomioon silloin kun pyykit kuljetetaan lahden toiselle puolelle ja takaisin sen sijaan, että ne pestäisiin Kotkassa?

Annika Aalto-Partanen

Kotkan kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Poliittinen sitoutuminen kaupungin ilmastotyössä

Tiistai 21.12.2010

Kaupungintalo 5. kerros, Kotka

Kokous virtuaalimaailmassa alkaa. Päätähtenä tietokoneen välityksellä esiintyy Itämeren kaupunkien liiton ympäristö- ja kestävän kehityksen sihteeristön projektipäällikkö Pekka Salminen. E-kokousta kuvailtiin CHAMP-hankkeen nettisivuilla näin: ”Today, on 21st December, the fourth workshop for Finnish CHAMP cities was organised online with assistance of Adobe Connect Pro. In CHAMP, one of the guidelines of the project is low-carbon project management. By organising an online or video conference, the need for travelling and thus greenhouse gas emissions are reduced.”

Äänitestaukset ja tekniset kuviot sujuvat meidän päässä hyvin. Luurit korville ja mikrofoni sivusta suun kohdalle, kuin Madonnalla jossain kasikytluvun musavideossa. Kokoukseen osallistuu kolmisenkymmentä henkilöä kaiken kaikkiaan, Kymenlaaksosta kymmenen. Totesin ääneen, että tietotekniikkakammoinen työntekijä ei pärjäisi nykypäivänä tämän kaiken skypetyksen keskellä. Näin kuitenkin säästetään aikaa ja ympäristöä. Aika moni osallistui kokoukseen yksin omasta työhuoneesta käsin. Päälähetyspaikka oli Turussa ja ohjelmassa kaksi puhujaa. Aiheena oli poliittinen sitoutuminen.

”Poliittinen sitoutuminen on kuin öljy rattaissa stimuloiden toimintaa ja johtaen lopulta moninaisiin hyötyihin kaupunki- ja aluekehityksessä”.

Ensimmäinen esimerkki on mielenkiintoinen. Siinä kerrotaan, että Ruotsin Växjön kunta tavoittelee hiilivapaata taloutta. Se on onnistunut poliittisessa sitouttamisessa niin hyvin, että kunnan BKT kasvaa samalla kun CO2 päästöt pienenevät. Växjö on vähentänyt kaupungin fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöjä 34 % vuodesta 1993. Tämä määrätietoinen kaupunki (ja sen valtuusto) on päättänyt olla kokonaan vapaa fossiilisista polttoaineista vuoteen 2030 mennessä, mutta jo vuoteen 2020 mennessä tavoite toteutetaan kuntakonsernitasolla.  Mot en eko-effektiv ekonomi –teos on ruotsalaisten raamattu, jonka avulla Växjökin on saavuttamassa tavoitettaan. Tällä hetkellä se on jo Euroopan vihrein kaupunki. On syytä huomata, että Växjö on asukaslukunsa mukaan samaa kokoluokkaa kuin Kotka (n. 55 000 asukasta).

Jään miettimään kuinka tärkeää politiikka ja sitoutuminen todella onkaan.

Kuulemme vielä kuinka tunnettu teos ilmastonmuutoksen saralla (Stern 2006) todistaa samaa kuin edellinen esimerkki: nopea reagointi ilmastonmuutoksen hillintää tuottaa viisinkertaisen tuloksen, siihen verrattuna että reagoidaan hitaasti. Onneksi meiltä löytyy myös kotimainen esimerkki Uusikaupunki, eli Uki. Uki on sitoutunut hiilineutraaliksi kunnaksi ja tavoittelee, että kaikki toimijat – kunta, yritykset ja kuntalaiset – sitoutuvat yhteiseen tavoitteeseen kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi sekä lyhyellä (2-5 vuotta) että pitkällä aikajänteellä.

Kolmas esimerkki poliittisesta sitouttamisesta on Tukholma, Euroopan vihreä pääkaupunki. Tukholma pudotti tietullien ansiosta yksityisautoilua keskustassa 30 %. Lisäksi kaupungin kassaan virtasi rahaa jotka kohdennettiin ympäristöhankkeisiin. Voisikohan sama toimia Kotkassa? Tietulli kivisillalle ja Kotkansaaresta autoton keskusta! Keskustassa voisi liikkua raitiovaunulla (huom, meillä on raiteet melkein saaren joka kolkkaan), idyllisesti hevosvossikalla tai miksei joku innokas voisi vuokrata heti kivisillan kupeessa sähkömopoja, sivuvaunuun saisi mainostilaakin. Tästä julkisen liikenteen innovaatioryöpystä olisi syytä keskustella enemmänkin, sillä Turun kaupunginvaltuutettu Mikko Laaksonen painotti puheessaan sitä, että kaupungin tehdessä hankintoja, tulisi sen sisällyttää tarjouspyyntöihin kiinteästi ympäristötekijät. Eli, ei osteta sitä halvinta bussia vaan se halvin ja ekologisin (Turussa tosin kaikki bussit ovat vasta dieselbusseja, mutta toki niissäkin on eroja).

Laaksonen puhui paljon asiaa, mutta voimakkaimmin minulle jäi mieleen hänen humanistinen kertomuksensa siitä kuinka Suomi on 50-luvulta 70-luvulle tehnyt paljon työtä sen eteen, että kulutettaisiin mahdollisimman paljon öljyä. Suomesta tehtiin öljyriippuvainen 15 vuodessa! Pyöräily syrjäytettiin ja autoa myytiin jokaiselle. Suomalaiselle autosta tuli status-symboli. Mikko Laaksonen kertoi hyvin kuinka politiikka ja ympäristö nivotaan yhteen ja kuinka valtuuston joukosta kannattaa poimia ne jotka ovat muutenkin kiinnostuneita maailman tilasta. Lopuksi hän kiteyttää asiansa ja toteaa jotenkin tämän suuntaisesti: ”Jos Suomesta on tehty öljyriippuvainen, niin kyllä se onnistuu toiseenkin suuntaan, kun siihen on riittävästi tahtoa”.

Ah, jouluinen luomuruokakorini saapui, pitää lopettaa.

Hyvää Joulua kaikille!

Katariinan ruokapiiri perustettu

Marraskuun lopussa perustamani Kotkan Katariinan lähiruokapiirin toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin. Ruokapiirin ideana on tilata paikalliselta tuottajalta lähi- ja luomuruokaa suoraan kotiovelle toimitettuna. Ruoka toimitetaan ilman välikäsiä suoraan tuottajalta. Meillä Katariinassa tuotteista vastaa Labbyn kartanon luomutila Loviisassa.

Jos oman lähiruokapiirin perustaminen kiinnostaa, niin ota yhteyttä. Voin kertoa vinkkejä ja omia kokemuksia aiheesta.

Kotkan vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja